Oipolloi

Täällä sitä ollaan vielä vaikken mitään ole jaksanut/kerinnyt kirjottaa... Maanantaina tuli koskettua tsekkiläiseen vihreään taiteilijajuomaan ja siitähän sitten seurasi vauhtia ja ruamaa sopivassa suhteessa. Onneksi tapahtuman maskotti, eli rapulan henki, ei päässyt telttaamme yöpymään nii ei oo ihan harakoille menny alkuviikko. Tai on se siinä mielessä, että PA:han oli jouduttu vaihtamaan tukivarren laakerit itävallassa ja saldona 3 pilalle mennyttä rengasta, niitä siinä sitten setviessä kuka maksaa jne niin vitutuskäyrä on riittävä iltaan mennessä. Öylö oli Miran ja Konstan vuoro ottaa loiventavaa ja täytyy sanoa, että onni oli että tiinasta oli akku sen verran lopussa nii ei voinnu musaa luukuttaa koko yötä! Naapurit tais natista jo muutenkin liitoksissaan, kun Konstan ihme auto Kit jutteli murtohälyttimellä meille...taispa sitä Miss M käydä tönäisemässäkin muutamaan otteeseen...Autoa siis, ei Konstaa, se oli muutenkin jo katollaan.

Juu kaippa tämä tästä, sais sen yhden kulkimen nyt taas kuosiin niin helpottais minun juoksemiset ees taas.. Päivät menee nopeesti kärryjä katsellessa ja auringossa palaessa. Päivän hienoin kuljin oli paineilmajousitettu rättäri, hauskalta näytti kun ajeli nurmella ja aina ojan kohdalla pumppas jouset ylös ja heitti ojasta yli, muutoin ajokorkeus aivan matalalla asvalttia nuollen.

Tsekin reilupoliisit parveilevat alueella kun ilmeisesti paikalliset piripäät olivat käyneet telttavarkaissa leirin alaosissa. Huumekoiran näin myös tänään leirissä, että kovaa kuria pitävät nämä tsekit kun paikalla on myös hollantilaisia, joilla tuo marikulttuuri ei ihan niin tiukka ole.

Mutta nyt santsaamaan kauppaan, soon moro.

Ja kommentoikaa sohvapierut sieltä pasilan ja etelä-haagan suunnilta! Ei tätä ittekseen jaksa skriivaa.