Täällä sitä ollaan vielä vaikken mitään ole jaksanut/kerinnyt kirjottaa... Maanantaina tuli koskettua tsekkiläiseen vihreään taiteilijajuomaan ja siitähän sitten seurasi vauhtia ja ruamaa sopivassa suhteessa. Onneksi tapahtuman maskotti, eli rapulan henki, ei päässyt telttaamme yöpymään nii ei oo ihan harakoille menny alkuviikko. Tai on se siinä mielessä, että PA:han oli jouduttu vaihtamaan tukivarren laakerit itävallassa ja saldona 3 pilalle mennyttä rengasta, niitä siinä sitten setviessä kuka maksaa jne niin vitutuskäyrä on riittävä iltaan mennessä. Öylö oli Miran ja Konstan vuoro ottaa loiventavaa ja täytyy sanoa, että onni oli että tiinasta oli akku sen verran lopussa nii ei voinnu musaa luukuttaa koko yötä! Naapurit tais natista jo muutenkin liitoksissaan, kun Konstan ihme auto Kit jutteli murtohälyttimellä meille...taispa sitä Miss M käydä tönäisemässäkin muutamaan otteeseen...Autoa siis, ei Konstaa, se oli muutenkin jo katollaan.
Juu kaippa tämä tästä, sais sen yhden kulkimen nyt taas kuosiin niin helpottais minun juoksemiset ees taas.. Päivät menee nopeesti kärryjä katsellessa ja auringossa palaessa. Päivän hienoin kuljin oli paineilmajousitettu rättäri, hauskalta näytti kun ajeli nurmella ja aina ojan kohdalla pumppas jouset ylös ja heitti ojasta yli, muutoin ajokorkeus aivan matalalla asvalttia nuollen.
Tsekin reilupoliisit parveilevat alueella kun ilmeisesti paikalliset piripäät olivat käyneet telttavarkaissa leirin alaosissa. Huumekoiran näin myös tänään leirissä, että kovaa kuria pitävät nämä tsekit kun paikalla on myös hollantilaisia, joilla tuo marikulttuuri ei ihan niin tiukka ole.
Mutta nyt santsaamaan kauppaan, soon moro.
Ja kommentoikaa sohvapierut sieltä pasilan ja etelä-haagan suunnilta! Ei tätä ittekseen jaksa skriivaa.
keskiviikko 29. heinäkuuta 2009
Konsta 29.7
Ich habe katzenjammer sanois saksalainen krapulassa. Pari päivää on pyöritty näitten jokkisautojen keskellä ja kivvoo on ollu. Säät ovat olleet todella hyvät, mitä nyt eilen aamusta vähän satoi. Tänään paistaa aurinko taas täydeltä taivaalta. Onneksi käy pieni tuulenvire tai läkähtyisi. Näyttävät rusketusrajat tulivat kyllä heti ensimmäisenä päivänä. Eilen tuli tavattua saksalaisia tuttuja joiden luona asuin saksassa, kutsuivatten kyläilemään. Pitää harkita josko sitä poikkeaisi siellä kotimatkalla. Nyt ei kyllä ajatus oikein lennä, pitää pistää kuvia korvikkeena.
maanantai 27. heinäkuuta 2009
Mira 26.7
Su 26.7
Mira avautuu
Czech Rebublic police: overstrict and not fair.
Näin. Heti leiristä lähdön jälkeen ajelimme bensa-asemalle tankkaamaan ja itse tankkaus sujuikin hyvin. Heitimme autot parkkiin ja ennen kuin ehdimme siitä mihinkään liikkua, ystävällinen tsekkiläinen poliisisetä tuli kertomaan, että edessämme näkyvästä tiestä ei saa ajaa sinnepäin. Joten se tekkee sit tommoset 2000 korunaa. Per auto tietysti. Sehän on vain noin 80 euroa per auto. Ai että, sinne ne poliisisetän taskuun setelit livahtivat. Emme siis ehtineet tehdä minkäänmoista ”rikettä”- mutta olisimme saattaneet tehdä. Pisteet Tsekin poliisille ennakoivasta rikkeiden ehkäisystä. Sakkoja sakkoja, isoja sakkoja...
Possulenssu oli tänään jo parempaan päin ja kurkkukipukin helpotti. Odottakaa vain siellä kotosuomes, kyllä tämän sinne tuomme tullessamme! Matka kohti Most:ia ja Masa tiputettiin matkalla jonnekin Libovice/Libido minkä ny lie oli. Maisemat muuttuivat laaksoisiksi ja maisemia korostivat ydinvoimaloiden piiput. Löysimme paikallisen ostoshelvetin, johon päätin palata tutustumaan myöhemmin. Tämän jälkeen ajoimme katsastamaan itse kokouspaikan, joka sijaitsee raviradan vieressä. Voimme joko aloittaa uutena harrastuksena ratsastamisen ja raviurheilun tai golfin.
Vielä yhden yön päätimme yöpyä kämppärillä ja tomppa teki työtä käskettynä. Ensimmäinen kämppäri oli muutettu urheilupuistoksi ja toinen kämppäri oli täynnä tai muuten vain suljettu jo. Kolmas kämppäri kuitenkin lykästi. Tosin punainen paholainen meinasi ajaa Varman kuoleman takapuskuriin noin 70km/h, mutta onneksi kurkkukipuni oli hellittänyt ja sain rääkäistyä varoitushuudon, jota seurasi liinat kiinni jarrutus.
Kämppäri osoittautui mukavaksi ja vessat sekä suihkut olivat siistit. Tosin suihku maksoi 10 korunaa ja sillä vettä sai lorottaa ruhtinaalliset 4 minuuttia. Mukavan lämmintä vesi kyllä oli, mutta pitkiä hiuksia ei siinä ajassa ehdi ainakaan allekirjoittanut pestä. Hoitoaine hiuksissa ja saippuaisena suihkusta ulos ja toinen kolikko automaattiin.
Yö menikin jo edellisen tapaan autossa, jossa lämpömittari näytti 10 astetta nukkumaan mentäessä. Ei kannattais muuten sairastua nyt. Hehe.....he..h.....
Ajettu muuten nyt noin 2500km. Alkaahan se vähän jo ahterissa tuntua.
Hyvää yötä!
Mira, auto.
Mira avautuu
Czech Rebublic police: overstrict and not fair.
Näin. Heti leiristä lähdön jälkeen ajelimme bensa-asemalle tankkaamaan ja itse tankkaus sujuikin hyvin. Heitimme autot parkkiin ja ennen kuin ehdimme siitä mihinkään liikkua, ystävällinen tsekkiläinen poliisisetä tuli kertomaan, että edessämme näkyvästä tiestä ei saa ajaa sinnepäin. Joten se tekkee sit tommoset 2000 korunaa. Per auto tietysti. Sehän on vain noin 80 euroa per auto. Ai että, sinne ne poliisisetän taskuun setelit livahtivat. Emme siis ehtineet tehdä minkäänmoista ”rikettä”- mutta olisimme saattaneet tehdä. Pisteet Tsekin poliisille ennakoivasta rikkeiden ehkäisystä. Sakkoja sakkoja, isoja sakkoja...
Possulenssu oli tänään jo parempaan päin ja kurkkukipukin helpotti. Odottakaa vain siellä kotosuomes, kyllä tämän sinne tuomme tullessamme! Matka kohti Most:ia ja Masa tiputettiin matkalla jonnekin Libovice/Libido minkä ny lie oli. Maisemat muuttuivat laaksoisiksi ja maisemia korostivat ydinvoimaloiden piiput. Löysimme paikallisen ostoshelvetin, johon päätin palata tutustumaan myöhemmin. Tämän jälkeen ajoimme katsastamaan itse kokouspaikan, joka sijaitsee raviradan vieressä. Voimme joko aloittaa uutena harrastuksena ratsastamisen ja raviurheilun tai golfin.
Vielä yhden yön päätimme yöpyä kämppärillä ja tomppa teki työtä käskettynä. Ensimmäinen kämppäri oli muutettu urheilupuistoksi ja toinen kämppäri oli täynnä tai muuten vain suljettu jo. Kolmas kämppäri kuitenkin lykästi. Tosin punainen paholainen meinasi ajaa Varman kuoleman takapuskuriin noin 70km/h, mutta onneksi kurkkukipuni oli hellittänyt ja sain rääkäistyä varoitushuudon, jota seurasi liinat kiinni jarrutus.
Kämppäri osoittautui mukavaksi ja vessat sekä suihkut olivat siistit. Tosin suihku maksoi 10 korunaa ja sillä vettä sai lorottaa ruhtinaalliset 4 minuuttia. Mukavan lämmintä vesi kyllä oli, mutta pitkiä hiuksia ei siinä ajassa ehdi ainakaan allekirjoittanut pestä. Hoitoaine hiuksissa ja saippuaisena suihkusta ulos ja toinen kolikko automaattiin.
Yö menikin jo edellisen tapaan autossa, jossa lämpömittari näytti 10 astetta nukkumaan mentäessä. Ei kannattais muuten sairastua nyt. Hehe.....he..h.....
Ajettu muuten nyt noin 2500km. Alkaahan se vähän jo ahterissa tuntua.
Hyvää yötä!
Mira, auto.
sunnuntai 26. heinäkuuta 2009
No, just coffee
Konsta 26.7
Eilinen oli varsin perse päivä. Aamusta lähtien satoi, tai no oikeastaan jo yöstä lähtien. Muutenkin oli semmoinen fiilis että nyt on paha vastatuuli kaikessa mitä yrittää tehdä. Tomppa ajelutti ympyrää helvetillisen ostoskeskuksen parkkipaikalla jne jne.. Ajoimme yli 500 kilsaa erittäin tylsiä teitä pitkin, eli suomeksi moottoriteitä. Ainut poikkeus oli viimeiset kymmenet kilometrit ennen tsekin rajaa ja sen jälkeen. Hyvää mutkaista tietä ja näkymiä. Paskan päivän kruunasi se kun puolet puhtaista vaatteistani kastui.
Hyvin nukutun yön jälkeen usko uuteen päivään oli kova, eikä sitä heikentänyt heti ensimmäisen 30km jälkeen hankitut 2000 korunan sakot. 2000 korunaa per auto siis. Syynä yksisuuntaista väärään suuntaan ajaminen, paikkana bensa-aseman parkkis. Tähän olimme kyllä syyllistyneet, mutta oli hommassa lievä rahastamisen maku. Noo, kun jakaa 2000 25:llä niin saa hinnan euroissa.
Sitten heitimme Masan juna-asemalle josta tämä lähti Prahaan emäntäänsä vastaan. Juuri äsken tuli tieto että emannän eli Pauliinan rinkka jäi helsinkiin. Hmm, mitähän siihen nyt sanoisi..
Siitä päristelimme hyväkuntoisia ja hienoja teitä pitkin perille Mostiin jossa tapahtuma tapahtuu. Kävimme syömässä ostarissa pizzaa sekä jätskillä&kahvilla. Tsekissä ihmiset eivät ole ollenkaan niin naamat "norsunvitullaan" mitä baltiassa ja puolassa, mutta harvoin he suostuvat puhumaan sanaakaan englantia. Opin kantapään kautta että he tottelevat paremmin saksaa. Tilasin kahvia ja myyjätär kysyi cafe latte vai espresso? Halusin ihan vain peruskupin kahvia ilman mitään hienosteluja(varsinkin ilman maitoa) ja sanoin "no, just coffee". Myyjä piti sekunnin tauon ja nyökkäsi. Sitten hän kaivoi kauhaan jotain puruja ja näytti niitä. Oletin että se on pikakahvia ja nyökkäsin. Myyjä löi ne mukiin ja kuumaa vettä päälle. Istuimme pöytään ja otin hörpyn. Ihan hyväähän se oli mutta kahvinpurut jäivät ikävästi hampaisiin narskumaan.
Eilinen oli varsin perse päivä. Aamusta lähtien satoi, tai no oikeastaan jo yöstä lähtien. Muutenkin oli semmoinen fiilis että nyt on paha vastatuuli kaikessa mitä yrittää tehdä. Tomppa ajelutti ympyrää helvetillisen ostoskeskuksen parkkipaikalla jne jne.. Ajoimme yli 500 kilsaa erittäin tylsiä teitä pitkin, eli suomeksi moottoriteitä. Ainut poikkeus oli viimeiset kymmenet kilometrit ennen tsekin rajaa ja sen jälkeen. Hyvää mutkaista tietä ja näkymiä. Paskan päivän kruunasi se kun puolet puhtaista vaatteistani kastui.
Hyvin nukutun yön jälkeen usko uuteen päivään oli kova, eikä sitä heikentänyt heti ensimmäisen 30km jälkeen hankitut 2000 korunan sakot. 2000 korunaa per auto siis. Syynä yksisuuntaista väärään suuntaan ajaminen, paikkana bensa-aseman parkkis. Tähän olimme kyllä syyllistyneet, mutta oli hommassa lievä rahastamisen maku. Noo, kun jakaa 2000 25:llä niin saa hinnan euroissa.
Sitten heitimme Masan juna-asemalle josta tämä lähti Prahaan emäntäänsä vastaan. Juuri äsken tuli tieto että emannän eli Pauliinan rinkka jäi helsinkiin. Hmm, mitähän siihen nyt sanoisi..
Siitä päristelimme hyväkuntoisia ja hienoja teitä pitkin perille Mostiin jossa tapahtuma tapahtuu. Kävimme syömässä ostarissa pizzaa sekä jätskillä&kahvilla. Tsekissä ihmiset eivät ole ollenkaan niin naamat "norsunvitullaan" mitä baltiassa ja puolassa, mutta harvoin he suostuvat puhumaan sanaakaan englantia. Opin kantapään kautta että he tottelevat paremmin saksaa. Tilasin kahvia ja myyjätär kysyi cafe latte vai espresso? Halusin ihan vain peruskupin kahvia ilman mitään hienosteluja(varsinkin ilman maitoa) ja sanoin "no, just coffee". Myyjä piti sekunnin tauon ja nyökkäsi. Sitten hän kaivoi kauhaan jotain puruja ja näytti niitä. Oletin että se on pikakahvia ja nyökkäsin. Myyjä löi ne mukiin ja kuumaa vettä päälle. Istuimme pöytään ja otin hörpyn. Ihan hyväähän se oli mutta kahvinpurut jäivät ikävästi hampaisiin narskumaan.
perjantai 24. heinäkuuta 2009
Konsta 24.7
Tänään menimme erikoiseen teemapuistoon jossa oli kamalasti turisteja. Tuli todettua ääneen että nämä kaikki perkeleen turistit pitäisi lähettää johonkin leirille ja hävittää. (Itsehän en varmasti näyttänyt yhtään turistilta järkkäri kaulasta roikkuen)
Toinen teemapuiston osio oli pienempi ja aivan liian ylirestauroitu. Toinen oli paljon vaikuttavampi jo pelkän kokonsa puolesta. Sitä ei myöskää oltu pilattu liialla restauroinnilla eikä liioilla turisteilla koska siellä joutui kävelemään kilometrikaupalla.
Konsta 23.7
Edellisenä yönä tullut kurkkukipu oli pahentunut yön aikana hieman. Vähän strepsilsiä naamaan ja menoksi kymmenen aikaan paikallista. Aamupala läheisessä hyväntasoisessa kahvilassa kustansi n. 8e kun herkutteli hyvän leivän, vastapuristetun appelsiinimehun, kahvin ja herkullisen kakkupalan verran. Suhteellisen kallista mutta ehdottomasti sen väärtiä. Siitä lähdimme palloilemaan keskustaan ja otimme taksin vanhaan kaupunkiin. Siellä ei turistina erottunut joukosta. Aikamme pyörittyämme flunssainen Taavi ilmoitti että nyt hänen on mentävä lepäämään taikka taju lähtee. Sikaflunssa vaatii veronsa ja Taavi otti taksin takaisin sinne aamuiseen kahvilaan jossa voisi viileässä lepuutella. Lämpöä alkoi olla kolmisenkymmentä varjossa joten varsin ymmärrettävää.
Me muut jäimme vielä kiertelemään ja pojat&Mira kiertelivät kaupoilla. Minua eivät kaupat niin kiinnostaneet joten minulle jäi aikaa pohtia paikallista pariutumiskulttuuria. Ilmeisesti täällä on miehistä niin pahasti pulaa että naiset ottavat itsestään kuvia vähissä vaatteissa ja laittavat niihin numeronsa ja sitten kiinnittävät näitä lappusia jokaiseen parkkeerattuun autoon. Tuntuuhan tuo vähän erikoiselta mutta mitäpä sitä tuomitsemaan, maassa maan tavalla. Lisäksi maan mainoskuvat näyttävät varsin pornahtavilta näin härmäläisen silmissä.
Ostosten jälkeen päräytimme taksilla (n.2,10e) takaisin parkkihallille ja lähdimme etenemään kohti Krakovaa. Muutaman kerran meinasi itku tulla silmään, mutta vieläkään en päässyt kokemaan muistojeni mukaista liikennettä, eli sellaista missä kaikki ajavat ladoillaan yhtäaikaa keskelle risteystä, soittavat torviaan ja huutavat puoliksi ikkunasta ulkona. Autokanta on uusiutunut sitten vuoden -97 n. 30 vuoden verran ja sankka savusumu lähtenyt kaupungin yltä sen myötä. Noo, jännittäviä tilanteita riitti kyllä enemmän kuin tarpeeksi, ja riittää kokoajan kun istun taas tässä pelkääjän paikalla Masan hoitaessa kuskin hommia.
Me muut jäimme vielä kiertelemään ja pojat&Mira kiertelivät kaupoilla. Minua eivät kaupat niin kiinnostaneet joten minulle jäi aikaa pohtia paikallista pariutumiskulttuuria. Ilmeisesti täällä on miehistä niin pahasti pulaa että naiset ottavat itsestään kuvia vähissä vaatteissa ja laittavat niihin numeronsa ja sitten kiinnittävät näitä lappusia jokaiseen parkkeerattuun autoon. Tuntuuhan tuo vähän erikoiselta mutta mitäpä sitä tuomitsemaan, maassa maan tavalla. Lisäksi maan mainoskuvat näyttävät varsin pornahtavilta näin härmäläisen silmissä.
Ostosten jälkeen päräytimme taksilla (n.2,10e) takaisin parkkihallille ja lähdimme etenemään kohti Krakovaa. Muutaman kerran meinasi itku tulla silmään, mutta vieläkään en päässyt kokemaan muistojeni mukaista liikennettä, eli sellaista missä kaikki ajavat ladoillaan yhtäaikaa keskelle risteystä, soittavat torviaan ja huutavat puoliksi ikkunasta ulkona. Autokanta on uusiutunut sitten vuoden -97 n. 30 vuoden verran ja sankka savusumu lähtenyt kaupungin yltä sen myötä. Noo, jännittäviä tilanteita riitti kyllä enemmän kuin tarpeeksi, ja riittää kokoajan kun istun taas tässä pelkääjän paikalla Masan hoitaessa kuskin hommia.
Masa & 4 ekaa päivää
No nyt pääsee vihdoin nauttimaan tästä ihanasta näppiksestä helleyönä Juhan kanssa kuumassa teltassa... Reissu on pyörähtänyt mukavasti käyntiin, vaikka tietyt asiat vievätkin vähän ajatuksia kohti kotoSuomea. kohokohtia itselle on ollut selvästi sätkällä ajeleminen vaikka pientä ärräpäätä tippuukin vähän väliä hullun liikenteen seassa. sitä toisaalta on helpottanut poikain kanssa tehdyt Tatjaana&Ulriika bongailut kaupunkien milkywayllä. Korkokengät, pitkät sääret ja "hot päääntsit" taitaa olla Juhan lempparit. Teiden varsilla on tosin kyllä välillä näkynyt vähän rappioromtiisempaakin naista. jännä homma mitenkä siitä pidetään Suomessa isoa haloota (ihan asiasta) mutta muutaman päivän ajomatkan päässä se kuitenkin tuntuu olevan hyvinkin avointa toimintaa.
Ensimmäisenä yönä Jurmalassa Riigan kiepin jälkeen suunnattiin rannalle. ai että! hiekkaa monta kilometriä suuntaan jos toiseen ja auringonlaskun värjäämä punanen taivas... sinne pitää vielä mennä ajan kanssa auringon huostaan. Juhan kanssa baywatch tyylisten rantajuoksujen jälkeen joskus aamuyöstä tapahtui kummia. Heräsin kun pohjettani siveltiin ja vierestä kuului unisen möreä ääni ja kysyi "mikä tää sika iso banaani täsä meidä vieres o??" teltat pystyssä siis!
Toka ilta hieman kämäisemmällä leirintäalueella kului gourmeé aterian äärellä (spagetti kastikkeet ja ananakset) ja pienellä iltakävelyllä herkkiä jutustellen. illan paras anti oli tähtitaivaan alla annettu kommentti muiden jo nukkumaan mentyä... " kyl täsä ny vois olla ja katella vaikka koko yön jonkun naisen kanssa. Mut en kyl SUN kaa!" pienen mietinnän jälkeen Juha kyllä tokaisi sitten että mennääs telttaan ja otetaan housut pois. homoeroottistako vaiko vain rehellistä ja avointa?? tiedä siitä sitten.
Kolmas päivä: Rankahkon ajomatkan jälkeen saavuttiin Varsovaan ja heti alkoi tulemaan vuoden 2005 reilimatkan päätöskaupunki mieleen. kolmen yön oleskelu ja siitä jäänyt hyvä fiilis kyseisestä kaupungista ei ollut tosiaankaan mikään harja kuvitelma. mahtava mesta! itäeuroopan tunnelma maustettuna modernilla ripauksella tuntuu maistuvan tälle pojalle. Ensin olin hieman hukassa että missäs päin sitä oikeen ollaan mutta pienen vilkaisun, parin korttelin kävelyn ja epäilyjen jälkeen löytyi tutut maisemat ja olin kuin kotonani. päätettiin että jäädään kaupunkiin hostelliin yöksi eikä ruveta etsimään cämppäriä jostain kaukaa, joten helpoimpana ratkaisuna tuntui olevan tuttu ja turvallinen Michelin-ukolla varustettu sininen korkea kerrostalo Varsovan pääkadun etelä päässä. hintalaatu suhteeltaan hyvä mesta irtosi n. 12 eurolla per pää ja napattiin sit Juhan kanssa oma huone. Sitä ennen oltiin vähän safkailtu, joten oli suihkun vuoro jonka jälkeen suunnattiin maltaiden maille. hyvä rafla ja "pikku" purtavaa 10 slotin hintaan jatkettuna pitkällä huurteisella kuuman päivän kunniaksi. Juha päätti sit pistää paremmaksi ja nappasi puolentoista litran kannun juotuaa ensin oman oluensa pois. tarjoilija se vasta kuuma olikin ja kun koitin tilata pitkän saaren jääteetä hän tokaisi että "anteeksi mutta meillä ei ole sitä, kävisikö seksi rannalla?" Polvethan siinä alkoi tutista ja Miraakin hymyilytti. Sitä sitten sain. Söpöjä tarjoilija poikia olivat :) Kiva kanasalaatti, leipä & dippi yhdistelä,, olut ja sex on the beach kustantivat Varsovan keskustassa about 7-8e . Suomessahan sen verran joutuu maksamaan pelkästään tuosta tarjoilijan flirttijuomasta.
Taavin sikalenssu ja pöydässä olevat tyhjät kamikaze shottilasit alkkoivat selvästikin tehdä tepposia, joten hostelli alkoi näyttämään oikealta ratkaisulta siinä about kello 22 pintaan. Juhan kanssa pienessä nousuhumalassa päätettiin kuitenkin ottaa ilo irti illasta ja lähdettiin vastakkaiseen suuntaan "kellotornia" kohti illanvietto mielessä. Koukkunokkaisen tupangin pummija hippitytön suosittelema club 55 ei aluksi oikein houkuttanut kun haluttiin vaan istuskelemaan mutta n. 30 sekunnin päästä tuli vastaan 2 jätkää jotka löivät liput käteen ja sanoivat että saadaan myös ilmaiset drinksut. alle 5 minuutin päästä käveltiin sit portaita ylös ja edessä aukes kohtuullisen pieni mutta tunnelmallinen paikka yläkerran parven kera. kivan leppoinen musa soi DJeiden toimesta ja täytyy sanoa että hymyilytti. curacao shotit ja lech-oluet pöytään ja sohvalle röhnöttään ja puhumaan kovaan ääneen sitä HÄRMÄÄ... hetken päästä tapahtui kummia ja sound check paukuttelut pärähtivät soimaan. bongorumpuja, funkkikitaraa ja hyvin lausuttua englantia naisen kurkusta. mitäs mitäs olikaan luvassa?? no pirun kovaa funkki-aktia tietty! yllätys maittoi niinkin paljon että homma soljahti ihan urheilun puolelle reilun puolen tunnin fiilistelyn jälkeen. monta tuntia villiä heilumista ja hyppelyä Juhan naisten vessa seikkailujen tauottamana päättyi kahden aikoihin kunnon loppuessa läpimärkänä hiestä Varsovan kadulle. ilman paitaa tietty. Juha meinas jo ihan visa kädessä lähteä hotellille kun väsähti ja itse en taas meinannut jaksaa edes kävellä.. ("liian läski skeittaamaan")
Neljäs päivä alkoi syntisesti aamupalalla leivän, kahvin ja kakkupalan äärellä. sitä syödessä mietti kyllä mitkä taidot elämässä kannattaisi opetella :P
Vanha kaupunki tarjosi Varsovasta paljon uutta nähtävää vaikka ehkä enemmän pidinkin kävelymatkasta takaisin keskustan suuntaan kun tiesin Prahan vielä odottavan edessä päin hienoine "asmaksineen". siinä matkalla oli vaikka minkä näköistä patsasta ja tönöä kuten mm. Juhan vanha kaiffari herra Kopernikus aurinkokunta härveli kädessääääään (voi veljet mikä näppis muuten).. joku jäbä soitteli näppärästi torvellaan jossain kadulla Dave Brubeckin Take Fiveä. kuulosti mahtavalta. siitä sit kauppoihin ja Juhalle miesten raskausajan farkut ja ite löysin siistejä paitoja ja kovan D-I henkisen lippiksen. "Disco Idiots rules over the other rules!" eli terkkuja Joosellekin sinne mansikoiden sekaan. eiköhän tässä vielä kreisibailut järkätä kunhan ehditään Herwoodiin hetkeks seisahtumaan.
Sit tiedossa olikin Tiinan rattiin istahtaminen ja itäeuroopan iki-ihana liikennekulttuuri. 35 astetta hellettä ei auttanut kun piti pujotella sekopäiden seassa joilla ei tunnu olevan itsesuojeluvaistoa laisinkaan. Konstan perässä pysyminen rapsakkana grilliomenana tuotti sit parit punasia päin kiihdyttelyt ja lopulta hieman turvallisemman oloisen motarin. huoltsikalla kesämies vaihde sit silmään ja vaihto Varman kuoleman rattiin, luu ulos ja renkaat vinkumaan. Tykkäsin! Ennen Krakovaa alkoi maisemat muuttumaan mäkisemmiks ja tiet mutkasiks. Sehän tietty meinaa myös sitä että ajetaan pientareella 70km/h kahden rekan ohittaessa ja katellaan iloissaan kun mutka lähenee ja vastaan tulee huojuvia rekkoja - jarrua ja ärräpäitä siis taasen.
Nyt Krakovassa ehkäpä turhankin fiinillä leirintäalueella helleyön (ja ylilentävien koneiden) pitäessä hereillä. huomenna Krakovaan bussilla Juhan kaa chillaileen ja raapimaan kasseja jonnekin kivoihin mestoihin. muut lähtee katsastamaan ihmisyyden tuotoksia ehkäpä ei niin fiinille 60 vuotta sitten toimineelle leirintäkeskukselle tuonne lähiseudulle. Itellä kyllä 4 vuoden takaiselta tutustumiselta on vieläkin aikamoisia muistoja. suosittelisin kyllä kuitenkin kaikille visiittiä sinne ihan vaikka vain hakemaan vähän perspektiiviä elämään.
Kohta taitaa yllättää yösade kun vähän meinaa tuuli vinkua ja vettä ripsiä teltan kattoon, Juhakin jo kuorsaa tossa vieressä. läppäri siis takas autoon ja ehkä tohon ulos hetkeks katteleen puun alle kesäyötä. jos sitä vaikka pistäis vähän "hajotkaa pakkaseen" viestiä menemään Suomea kohti. asian omaiset varmasti ymmärtävät . . .
Ensimmäisenä yönä Jurmalassa Riigan kiepin jälkeen suunnattiin rannalle. ai että! hiekkaa monta kilometriä suuntaan jos toiseen ja auringonlaskun värjäämä punanen taivas... sinne pitää vielä mennä ajan kanssa auringon huostaan. Juhan kanssa baywatch tyylisten rantajuoksujen jälkeen joskus aamuyöstä tapahtui kummia. Heräsin kun pohjettani siveltiin ja vierestä kuului unisen möreä ääni ja kysyi "mikä tää sika iso banaani täsä meidä vieres o??" teltat pystyssä siis!
Toka ilta hieman kämäisemmällä leirintäalueella kului gourmeé aterian äärellä (spagetti kastikkeet ja ananakset) ja pienellä iltakävelyllä herkkiä jutustellen. illan paras anti oli tähtitaivaan alla annettu kommentti muiden jo nukkumaan mentyä... " kyl täsä ny vois olla ja katella vaikka koko yön jonkun naisen kanssa. Mut en kyl SUN kaa!" pienen mietinnän jälkeen Juha kyllä tokaisi sitten että mennääs telttaan ja otetaan housut pois. homoeroottistako vaiko vain rehellistä ja avointa?? tiedä siitä sitten.
Kolmas päivä: Rankahkon ajomatkan jälkeen saavuttiin Varsovaan ja heti alkoi tulemaan vuoden 2005 reilimatkan päätöskaupunki mieleen. kolmen yön oleskelu ja siitä jäänyt hyvä fiilis kyseisestä kaupungista ei ollut tosiaankaan mikään harja kuvitelma. mahtava mesta! itäeuroopan tunnelma maustettuna modernilla ripauksella tuntuu maistuvan tälle pojalle. Ensin olin hieman hukassa että missäs päin sitä oikeen ollaan mutta pienen vilkaisun, parin korttelin kävelyn ja epäilyjen jälkeen löytyi tutut maisemat ja olin kuin kotonani. päätettiin että jäädään kaupunkiin hostelliin yöksi eikä ruveta etsimään cämppäriä jostain kaukaa, joten helpoimpana ratkaisuna tuntui olevan tuttu ja turvallinen Michelin-ukolla varustettu sininen korkea kerrostalo Varsovan pääkadun etelä päässä. hintalaatu suhteeltaan hyvä mesta irtosi n. 12 eurolla per pää ja napattiin sit Juhan kanssa oma huone. Sitä ennen oltiin vähän safkailtu, joten oli suihkun vuoro jonka jälkeen suunnattiin maltaiden maille. hyvä rafla ja "pikku" purtavaa 10 slotin hintaan jatkettuna pitkällä huurteisella kuuman päivän kunniaksi. Juha päätti sit pistää paremmaksi ja nappasi puolentoista litran kannun juotuaa ensin oman oluensa pois. tarjoilija se vasta kuuma olikin ja kun koitin tilata pitkän saaren jääteetä hän tokaisi että "anteeksi mutta meillä ei ole sitä, kävisikö seksi rannalla?" Polvethan siinä alkoi tutista ja Miraakin hymyilytti. Sitä sitten sain. Söpöjä tarjoilija poikia olivat :) Kiva kanasalaatti, leipä & dippi yhdistelä,, olut ja sex on the beach kustantivat Varsovan keskustassa about 7-8e . Suomessahan sen verran joutuu maksamaan pelkästään tuosta tarjoilijan flirttijuomasta.
Taavin sikalenssu ja pöydässä olevat tyhjät kamikaze shottilasit alkkoivat selvästikin tehdä tepposia, joten hostelli alkoi näyttämään oikealta ratkaisulta siinä about kello 22 pintaan. Juhan kanssa pienessä nousuhumalassa päätettiin kuitenkin ottaa ilo irti illasta ja lähdettiin vastakkaiseen suuntaan "kellotornia" kohti illanvietto mielessä. Koukkunokkaisen tupangin pummija hippitytön suosittelema club 55 ei aluksi oikein houkuttanut kun haluttiin vaan istuskelemaan mutta n. 30 sekunnin päästä tuli vastaan 2 jätkää jotka löivät liput käteen ja sanoivat että saadaan myös ilmaiset drinksut. alle 5 minuutin päästä käveltiin sit portaita ylös ja edessä aukes kohtuullisen pieni mutta tunnelmallinen paikka yläkerran parven kera. kivan leppoinen musa soi DJeiden toimesta ja täytyy sanoa että hymyilytti. curacao shotit ja lech-oluet pöytään ja sohvalle röhnöttään ja puhumaan kovaan ääneen sitä HÄRMÄÄ... hetken päästä tapahtui kummia ja sound check paukuttelut pärähtivät soimaan. bongorumpuja, funkkikitaraa ja hyvin lausuttua englantia naisen kurkusta. mitäs mitäs olikaan luvassa?? no pirun kovaa funkki-aktia tietty! yllätys maittoi niinkin paljon että homma soljahti ihan urheilun puolelle reilun puolen tunnin fiilistelyn jälkeen. monta tuntia villiä heilumista ja hyppelyä Juhan naisten vessa seikkailujen tauottamana päättyi kahden aikoihin kunnon loppuessa läpimärkänä hiestä Varsovan kadulle. ilman paitaa tietty. Juha meinas jo ihan visa kädessä lähteä hotellille kun väsähti ja itse en taas meinannut jaksaa edes kävellä.. ("liian läski skeittaamaan")
Neljäs päivä alkoi syntisesti aamupalalla leivän, kahvin ja kakkupalan äärellä. sitä syödessä mietti kyllä mitkä taidot elämässä kannattaisi opetella :P
Vanha kaupunki tarjosi Varsovasta paljon uutta nähtävää vaikka ehkä enemmän pidinkin kävelymatkasta takaisin keskustan suuntaan kun tiesin Prahan vielä odottavan edessä päin hienoine "asmaksineen". siinä matkalla oli vaikka minkä näköistä patsasta ja tönöä kuten mm. Juhan vanha kaiffari herra Kopernikus aurinkokunta härveli kädessääääään (voi veljet mikä näppis muuten).. joku jäbä soitteli näppärästi torvellaan jossain kadulla Dave Brubeckin Take Fiveä. kuulosti mahtavalta. siitä sit kauppoihin ja Juhalle miesten raskausajan farkut ja ite löysin siistejä paitoja ja kovan D-I henkisen lippiksen. "Disco Idiots rules over the other rules!" eli terkkuja Joosellekin sinne mansikoiden sekaan. eiköhän tässä vielä kreisibailut järkätä kunhan ehditään Herwoodiin hetkeks seisahtumaan.
Sit tiedossa olikin Tiinan rattiin istahtaminen ja itäeuroopan iki-ihana liikennekulttuuri. 35 astetta hellettä ei auttanut kun piti pujotella sekopäiden seassa joilla ei tunnu olevan itsesuojeluvaistoa laisinkaan. Konstan perässä pysyminen rapsakkana grilliomenana tuotti sit parit punasia päin kiihdyttelyt ja lopulta hieman turvallisemman oloisen motarin. huoltsikalla kesämies vaihde sit silmään ja vaihto Varman kuoleman rattiin, luu ulos ja renkaat vinkumaan. Tykkäsin! Ennen Krakovaa alkoi maisemat muuttumaan mäkisemmiks ja tiet mutkasiks. Sehän tietty meinaa myös sitä että ajetaan pientareella 70km/h kahden rekan ohittaessa ja katellaan iloissaan kun mutka lähenee ja vastaan tulee huojuvia rekkoja - jarrua ja ärräpäitä siis taasen.
Nyt Krakovassa ehkäpä turhankin fiinillä leirintäalueella helleyön (ja ylilentävien koneiden) pitäessä hereillä. huomenna Krakovaan bussilla Juhan kaa chillaileen ja raapimaan kasseja jonnekin kivoihin mestoihin. muut lähtee katsastamaan ihmisyyden tuotoksia ehkäpä ei niin fiinille 60 vuotta sitten toimineelle leirintäkeskukselle tuonne lähiseudulle. Itellä kyllä 4 vuoden takaiselta tutustumiselta on vieläkin aikamoisia muistoja. suosittelisin kyllä kuitenkin kaikille visiittiä sinne ihan vaikka vain hakemaan vähän perspektiiviä elämään.
Kohta taitaa yllättää yösade kun vähän meinaa tuuli vinkua ja vettä ripsiä teltan kattoon, Juhakin jo kuorsaa tossa vieressä. läppäri siis takas autoon ja ehkä tohon ulos hetkeks katteleen puun alle kesäyötä. jos sitä vaikka pistäis vähän "hajotkaa pakkaseen" viestiä menemään Suomea kohti. asian omaiset varmasti ymmärtävät . . .
torstai 23. heinäkuuta 2009
Taavi 22.7
Mikäli haikaroihin on uskominen, Mira ei saa koskaan lapsia: soon yrittänny niitä "söpöjä lintuja ja niiden pesiä" kuvata useaan otteeseen, mutta savolainen supersankari vituiksmän on pilannu kaikki otokset... Mitä itse autoiluun tulee, muuten menis hienosti, mutta n. kolme päivää olen ajanut vastatuulessa, joka on baltiassa reipas! Ja täydessä lastissa kulkiessa alle litraisella moottorilla kaikki mitä saa 80 päälle kelattua tuntuu hyvältä...Aina siihen saakka kunnes Ford Mondeo päättää päästää rekan eteensä puolen sekunnin varoituksella..TANAN TOLLO!
Tänään aamun valjetessa totesin sikaröhröhinfluenssan esiasteen iskeneen minuun, koska kurkku on veitsellä silvottu ja 30 asteen helteessä paleli! Ettei tarvitse sen suuremmin kuumeesta ressata, huomasin että kuumemittarista oli paristo finaalissa, jee jee. Olemme nyt hostellissa warzaavassa ja lähdemme syväpuhdistamaan elimistöäni tästä taudista.
Seuraaviin sanoihin päättäen: RISTUKSEN MINILÄPPÄRIN NÄPPIS!
Tänään aamun valjetessa totesin sikaröhröhinfluenssan esiasteen iskeneen minuun, koska kurkku on veitsellä silvottu ja 30 asteen helteessä paleli! Ettei tarvitse sen suuremmin kuumeesta ressata, huomasin että kuumemittarista oli paristo finaalissa, jee jee. Olemme nyt hostellissa warzaavassa ja lähdemme syväpuhdistamaan elimistöäni tästä taudista.
Seuraaviin sanoihin päättäen: RISTUKSEN MINILÄPPÄRIN NÄPPIS!
Konsta 22.7
Eilen tiistaina jumitimme aika pitkään kämppärillä ja lähdimme liikkeelle vasta yhden aikaan. Sitten köröttelimme ilman ihmeempiä selkkauksia liettuan läpi ja saavuimme puolaan. Mielikuvani puolasta olivat varsin negatiivisia muistikuvien perusteella, mutta aika pian ne hälvenivät osittain. Ohittelu ei muuttunut sen tyhmemmäksi mihin oli jo latviassa ja liettuassa tottunut. Tietkin olivat varsin hyvässä kunnossa ja huonoimmillaankin parempia mitä huonot tiet liettuassa. Löysimme varsin helposti maanantaihin verrattuna kämppärin ja se maksoi n. 4,3e per nuppi. Latvian maksoi n. 8e.
Keskiviikkona heräsimme ajoissa, ennen yhdeksää, ja lähdimme matkaan kymmenen jälkeen määränpäänä Varsova. Ajan kulumiseksi oli hauska harrastaa bongailua, hieman erilaista bongailua kylläkin mitä Mira oli harrastanut. Pojat (enhän minä) bongailivat alan ammattilaisia tien varresta ja saivat niistä pari hyvää kuvaakin. Erikoista sinänsä että nämä ammattilaiset olivat 80km päässä Varsovasta keskellä ei mitään.
N. 20km ennen Varsovaa liikenne muuttui enemmän sellaiseksi kuin olin odottanut. Aivan järjettömiä ohituksia ja kaistanvaihtoja. Lisäjännitystä toi kuorman tippuminen kuorma-autosta moottoritiellä edessäni. Pysyy matkustajatkin hereillä kun lähtee satasessa hakemaan vasenta kaistaa äkkiä ettei törmää isoon lasivillapakkaukseen.
Pääsimme hengissä perille ja Tomppa sai ohjata lähimpään parkkihalliin joka oli varsin hienossa busineskorttelissa. Sieltä suuntasimme nälkäisinä palloilemaan ympäri kaupunkia ja etsimään ravintolaa. Sellainen löytyikin ja söin siellä kanan rintaa sisilialaisessa kastikkeessa, extrana tomaattisuikaleita sipulirenkaiden kanssa, jack danielsiä ja fantaa järkyttävään riistohintaan (~8e).
Tästä ateriasta voimistuneina päätimme ottaa hostellin kaupungista. Masa ohjasti vanhana Varsovan kävijänä meidät sellaiselle ja 12e per nuppi yöstä katon alla ei tuntunut pahalta meille pullasorsasukupolven edustajille. Suihkuttelujen jälkeen suuntasimme takaisin kaupungille viettämään iltaa. Löysimme paikan joka muistutti lähinnä härmän Amarilloa ja sieltä saikin pilkkahintaan iltapalaa ja etanolimausteisia juomia. Siellä tuli todettua ääneen että nyt heitetään ne trangiat menemään, näinhän sitä lomaa pitää viettää!
Keskiviikkona heräsimme ajoissa, ennen yhdeksää, ja lähdimme matkaan kymmenen jälkeen määränpäänä Varsova. Ajan kulumiseksi oli hauska harrastaa bongailua, hieman erilaista bongailua kylläkin mitä Mira oli harrastanut. Pojat (enhän minä) bongailivat alan ammattilaisia tien varresta ja saivat niistä pari hyvää kuvaakin. Erikoista sinänsä että nämä ammattilaiset olivat 80km päässä Varsovasta keskellä ei mitään.
N. 20km ennen Varsovaa liikenne muuttui enemmän sellaiseksi kuin olin odottanut. Aivan järjettömiä ohituksia ja kaistanvaihtoja. Lisäjännitystä toi kuorman tippuminen kuorma-autosta moottoritiellä edessäni. Pysyy matkustajatkin hereillä kun lähtee satasessa hakemaan vasenta kaistaa äkkiä ettei törmää isoon lasivillapakkaukseen.
Pääsimme hengissä perille ja Tomppa sai ohjata lähimpään parkkihalliin joka oli varsin hienossa busineskorttelissa. Sieltä suuntasimme nälkäisinä palloilemaan ympäri kaupunkia ja etsimään ravintolaa. Sellainen löytyikin ja söin siellä kanan rintaa sisilialaisessa kastikkeessa, extrana tomaattisuikaleita sipulirenkaiden kanssa, jack danielsiä ja fantaa järkyttävään riistohintaan (~8e).
Tästä ateriasta voimistuneina päätimme ottaa hostellin kaupungista. Masa ohjasti vanhana Varsovan kävijänä meidät sellaiselle ja 12e per nuppi yöstä katon alla ei tuntunut pahalta meille pullasorsasukupolven edustajille. Suihkuttelujen jälkeen suuntasimme takaisin kaupungille viettämään iltaa. Löysimme paikan joka muistutti lähinnä härmän Amarilloa ja sieltä saikin pilkkahintaan iltapalaa ja etanolimausteisia juomia. Siellä tuli todettua ääneen että nyt heitetään ne trangiat menemään, näinhän sitä lomaa pitää viettää!
Mira 20-21.7
Ma 20.7
Tarinamme alkaa eräänä sumuisena heinäkuun aamuna, kun seurueemme pakkaa aamuviiden herätyksen jälkeen kimpsunsa ja kampsunsa autoon, ja suuntaa kohti Länsisatamaa. Kello 7.30 SiljaTallink Star alkoi keinuttaa meitä kohti tuntematonta.
Terveellinen aamiaisemme sisälsi hampurilaisen ranskalaisilla, jonka jälkeen oli hyvä käpertyä nukkumaan – kuka minnekin. Lattiakin kelpasi. Kummallisen aamuvirkeät teinit häiritsivät kuitenkin untamme.
Tallinna näytti parhaat puolensa kaatosateessa ja URG:n pojat katosivat laivasta lähdön jälkeen (TomTom neuvoi ”suoremman” reitin). Pian he kuitenkin ottivat meidät kiinni, ohittivat ja jatkoivat matkaansa.
Rajanylitys sujui läpi ajamallla ja otimme suunnaksi Riikan. TomTom löysi autoille lati/h parkin, jonka jälkeen tepastelimme tutustuen kaupunkiin.
Illaksi löysimme kämppärin meren rannalta Jurmalasta. Kämppärin tuntomerkki oli sen lähellä sijaitseva ”akvaario”, joka Taavin kielestä suomennettuna tarkoittaa vesiliukumäkiä. Näin. Eväs- ja retkivehkeet kaivettiin esille ensimmäistä kertaa ja syönnin jälkeen lähdimme katsastamaan merenrantaa. Ja sitähän riitti, kokonaiset 35km. Auringonlaskua tarpeeksi katseltuamme ja Baywatch – juoksujen jälkeen uni maittoi.
Mira
Ti 21.7
Päivä alkoi pienellä vesisateella, mutta pian aurinko ja tuuli kuivattelivat teltat. Aamusuihku oli virkistävääkin virkistävämpi. Allekirjoittaneen aivot meinasivat jäätyä hiuksia pestessä, mutta onneksi pojille tuli sentään lämmintä vettä. Fresseinä suuntasimme nokat kohti Liettuaa ja matka jatkui.
Matkalla meitä viihdyttivät jälleen useat haikarat: Haikaran pesiä, haikaroita killumassa toistensa kimpussa ilmassa, yhden pitkäjalan laskeutumassa ja yksi otti lentoon lähdön Varman kuoleman nokan edestä. Fotoja ei ehtinyt napsaista todisteeksi.
!!! Löydettiin Walkie-Talkie:t! Nyt selvääkin selvempien käsimerkkien tarkoitusta ei enää tarvi pohtia. Taavi vaihtoi tällä varikkopysähdyksellä autoonsa myös käsikaasun – metri pyykkinarua, solmut päihin ja kiinni kaasupolkimeen. Ei kipeydy kaasujalka enää ja nyt voi treenata hauista.
Liettua vaihtui illan lähentyessä Puolaksi ja rajan ylitys sujui ongelmitta. Tasaiset peltomaisemat vaihtuivat kiemuraisiksi ja mäkisiksi teiksi. Liettuasta tutut ”rekat ohittamassa” - spektaakkelit jatkuivat, vaikka tie ei aina jatkunutkaan. Pisteet rekoille.
Myös Puolan puolella ihastelimme lukuisia haikaranpesiä, jotka yritin myös epätoivoisesti tallentaa kameran muistikortille, mutta huonolla tuloksella. Ehkä huomenna onnistun. Aika läheltä rajaa löytyi kämppäri, jolle retkikuntamme leiriytyi. Sitkeistä suomalaisista tai joistain hulluista hippirättäreistä ei vieläkään päässyt eroon. Pasta-jauhelihakastikkeet massussa suuntasimme läheiselle järvelle, jonka nähtyämme yösuunnistimme hieman Puolan metikössä. Vasta nyt olimme valmiit yöpuulle.
Mira kuittaa Varman kuoleman takapenkiltä
Ma 20.7
Tarinamme alkaa eräänä sumuisena heinäkuun aamuna, kun seurueemme pakkaa aamuviiden herätyksen jälkeen kimpsunsa ja kampsunsa autoon, ja suuntaa kohti Länsisatamaa. Kello 7.30 SiljaTallink Star alkoi keinuttaa meitä kohti tuntematonta.
Terveellinen aamiaisemme sisälsi hampurilaisen ranskalaisilla, jonka jälkeen oli hyvä käpertyä nukkumaan – kuka minnekin. Lattiakin kelpasi. Kummallisen aamuvirkeät teinit häiritsivät kuitenkin untamme.
Tallinna näytti parhaat puolensa kaatosateessa ja URG:n pojat katosivat laivasta lähdön jälkeen (TomTom neuvoi ”suoremman” reitin). Pian he kuitenkin ottivat meidät kiinni, ohittivat ja jatkoivat matkaansa.
Rajanylitys sujui läpi ajamallla ja otimme suunnaksi Riikan. TomTom löysi autoille lati/h parkin, jonka jälkeen tepastelimme tutustuen kaupunkiin.
Illaksi löysimme kämppärin meren rannalta Jurmalasta. Kämppärin tuntomerkki oli sen lähellä sijaitseva ”akvaario”, joka Taavin kielestä suomennettuna tarkoittaa vesiliukumäkiä. Näin. Eväs- ja retkivehkeet kaivettiin esille ensimmäistä kertaa ja syönnin jälkeen lähdimme katsastamaan merenrantaa. Ja sitähän riitti, kokonaiset 35km. Auringonlaskua tarpeeksi katseltuamme ja Baywatch – juoksujen jälkeen uni maittoi.
Mira
Ti 21.7
Päivä alkoi pienellä vesisateella, mutta pian aurinko ja tuuli kuivattelivat teltat. Aamusuihku oli virkistävääkin virkistävämpi. Allekirjoittaneen aivot meinasivat jäätyä hiuksia pestessä, mutta onneksi pojille tuli sentään lämmintä vettä. Fresseinä suuntasimme nokat kohti Liettuaa ja matka jatkui.
Matkalla meitä viihdyttivät jälleen useat haikarat: Haikaran pesiä, haikaroita killumassa toistensa kimpussa ilmassa, yhden pitkäjalan laskeutumassa ja yksi otti lentoon lähdön Varman kuoleman nokan edestä. Fotoja ei ehtinyt napsaista todisteeksi.
!!! Löydettiin Walkie-Talkie:t! Nyt selvääkin selvempien käsimerkkien tarkoitusta ei enää tarvi pohtia. Taavi vaihtoi tällä varikkopysähdyksellä autoonsa myös käsikaasun – metri pyykkinarua, solmut päihin ja kiinni kaasupolkimeen. Ei kipeydy kaasujalka enää ja nyt voi treenata hauista.
Liettua vaihtui illan lähentyessä Puolaksi ja rajan ylitys sujui ongelmitta. Tasaiset peltomaisemat vaihtuivat kiemuraisiksi ja mäkisiksi teiksi. Liettuasta tutut ”rekat ohittamassa” - spektaakkelit jatkuivat, vaikka tie ei aina jatkunutkaan. Pisteet rekoille.
Myös Puolan puolella ihastelimme lukuisia haikaranpesiä, jotka yritin myös epätoivoisesti tallentaa kameran muistikortille, mutta huonolla tuloksella. Ehkä huomenna onnistun. Aika läheltä rajaa löytyi kämppäri, jolle retkikuntamme leiriytyi. Sitkeistä suomalaisista tai joistain hulluista hippirättäreistä ei vieläkään päässyt eroon. Pasta-jauhelihakastikkeet massussa suuntasimme läheiselle järvelle, jonka nähtyämme yösuunnistimme hieman Puolan metikössä. Vasta nyt olimme valmiit yöpuulle.
Mira kuittaa Varman kuoleman takapenkiltä
Konsta 20.7
20.7
Päivä alkoi reippaasti klo 05.00 herätyksellä. Pikainen aamupala ja siirtyminen länsisatamaan. Laivaan päästyämme kaikki söivät terveyspainotteisen hampurilaisaterian ja sen jälkeen oli sellainen olo että lopun reissun ajan pitää syödä vain ja ainoastaan trangialla lämmitettyjä ituja..
Virossa satamasta reissu lähti etenemään erittäin miellyttävässä ruuhkassa ja vieläkin miellyttävämmässä rankkasateessa. Lasit vetivät täysin huuruun ja näkyvyys oli lähes nollassa. Taavi paineli nohevasti ohi kun jäimme bussipysäkille odottamaan ja sitten hukkasimme heidät kokonaan kun käännyimme eri risteyksestä mistä he. No, onneksi tavoitimme heidät tunnin päästä ja sadekin lakkasi.
Painelimme menemään pitkin via balticaa ilman suurempia selkkauksia. Tie sinänsä on erittäin hyvässä kunnossa ja muutama kyltti julisti komeasti että se on kunnostettu EU:n avustuksella. Virosta Latviaan siirtyminen sujui huomattavasti helpommin kuin -97 jolloin vietimme useamman tunnin rajalla. Nyt piti ainoastaan hidastaa kolmeenkymppiin ja huristella autioitten rajatarkastuspisteiden ohitse.
Ensimmäiset kilometrit Latvian puolella aiheuttivat ”oh no!” parkaisun koska tie muuttui heti perunapelloksi mutta onneksi parani nopeasti. Päästelimme turkasen tylsän suoria teitä pitkin Riikaan asti yhtä soittoa. Onneksi rekat sentään pitivät hereillä tunkemalla väkisin vastaantulijoista huolimatta ohitsemme. Eiväthän ne muuten olisi mustasta möröstä ohitse menneet mutta Taavi alkoi katoamaan taustapeilistä heti kun ajoi muulla kaasun asennolla kuin moottorijarrutuksella.. ;)
Riikassa palloilimme ympäri kaupunkia. Mielenkiintoinen sekoitus kävelymatkan sisällä uutta ja vanhaa. Myös varsin mukava puisto tuli vastaan.
Riikasta siirryimme Jurmalan lähellä olevalle kämppärille pienen haahuilun jälkeen. Tomtom puukotti selkään kun huomasin että se tuntee ilmeisesti vain suomen ja viron kämppärit. Kämppärin lähellä on 30km pitkä hiekkaranta. Kaamean näköinen auringonlasku rannalla toi mieleen että olisinpa takaisin härmässä ja sataisipa räntää vaakatasossa.
Päivä alkoi reippaasti klo 05.00 herätyksellä. Pikainen aamupala ja siirtyminen länsisatamaan. Laivaan päästyämme kaikki söivät terveyspainotteisen hampurilaisaterian ja sen jälkeen oli sellainen olo että lopun reissun ajan pitää syödä vain ja ainoastaan trangialla lämmitettyjä ituja..
Virossa satamasta reissu lähti etenemään erittäin miellyttävässä ruuhkassa ja vieläkin miellyttävämmässä rankkasateessa. Lasit vetivät täysin huuruun ja näkyvyys oli lähes nollassa. Taavi paineli nohevasti ohi kun jäimme bussipysäkille odottamaan ja sitten hukkasimme heidät kokonaan kun käännyimme eri risteyksestä mistä he. No, onneksi tavoitimme heidät tunnin päästä ja sadekin lakkasi.
Painelimme menemään pitkin via balticaa ilman suurempia selkkauksia. Tie sinänsä on erittäin hyvässä kunnossa ja muutama kyltti julisti komeasti että se on kunnostettu EU:n avustuksella. Virosta Latviaan siirtyminen sujui huomattavasti helpommin kuin -97 jolloin vietimme useamman tunnin rajalla. Nyt piti ainoastaan hidastaa kolmeenkymppiin ja huristella autioitten rajatarkastuspisteiden ohitse.
Ensimmäiset kilometrit Latvian puolella aiheuttivat ”oh no!” parkaisun koska tie muuttui heti perunapelloksi mutta onneksi parani nopeasti. Päästelimme turkasen tylsän suoria teitä pitkin Riikaan asti yhtä soittoa. Onneksi rekat sentään pitivät hereillä tunkemalla väkisin vastaantulijoista huolimatta ohitsemme. Eiväthän ne muuten olisi mustasta möröstä ohitse menneet mutta Taavi alkoi katoamaan taustapeilistä heti kun ajoi muulla kaasun asennolla kuin moottorijarrutuksella.. ;)
Riikassa palloilimme ympäri kaupunkia. Mielenkiintoinen sekoitus kävelymatkan sisällä uutta ja vanhaa. Myös varsin mukava puisto tuli vastaan.
Riikasta siirryimme Jurmalan lähellä olevalle kämppärille pienen haahuilun jälkeen. Tomtom puukotti selkään kun huomasin että se tuntee ilmeisesti vain suomen ja viron kämppärit. Kämppärin lähellä on 30km pitkä hiekkaranta. Kaamean näköinen auringonlasku rannalla toi mieleen että olisinpa takaisin härmässä ja sataisipa räntää vaakatasossa.
sunnuntai 19. heinäkuuta 2009
Ja sitten mennään sano Kyllöne!
Matka alkoi sunnuntaina illalla seitsemän jälkeen siirtymällä kohti espoota. Pitää ottaa kaikki irti halvan kännykkänetin maasta vielä kun pystyy ja läppäri sylissä on kiva fiilistellä kun Masa ohittaa saabbia. Takana on hikinen viikko valmistautumista ja pitää toivoa että se riittää eikä tarvisi tien varressa korjailla valmistautumisen puutteita.
Mekkala on kyllä valtava eikä korvatulppien käyttö jossain vaiheessa ole mikään vitsi!
Muuten tulisi muutama desibeli lisää alimpaan kuulokynnykseen...
Mekkala on kyllä valtava eikä korvatulppien käyttö jossain vaiheessa ole mikään vitsi!
Muuten tulisi muutama desibeli lisää alimpaan kuulokynnykseen...
Kamerat kotiin ja laput silmille?
Noin. Nyt on tehty kameroiden valmistelut: 2gb digikuville ja 30gt mukavasti liikehtivälle videokuvalle. Ruotsin reissuun verrattuna uusi parannus on se, että kuljin on varustettu 12/230v invertterillä, joten kamerasta ei lopu akkukaan kesken, vain muisti on rajana muhahaha.
Nyt kauppaan ostamaan evästä!
Nyt kauppaan ostamaan evästä!
lauantai 18. heinäkuuta 2009
Hissun kissun
Vietin tuossa eilen hieman extempore tj-nollapäivää, kun kivasti kerkisi kauppaan vielä töistä karkaamisen jälkeen.. Naamanturvotuksen pikaresepti menee seuraavasti: Fizzin kuivaa siideriä, punaviiniä, kasikymppiviruvalgee, salmiakkikossua ja sit vielä vähän kasikymppiviruvalgee. Toista silmää kun hieman ihan varovasti uskalsi raottaa niin ensimmäinen ajatus oli, että näinkö tässä taas pääsi käymään.
Nooh, tästä on hyvä lähteä lorauttamaan vihdoinkin koneesta öljyt ulos ja jos sitä vähän puunais. Pahimpaan tuskaan vois ottaa hörpyn vaikka siitä öljystä...
Mutta ei kait siinä, huomenna ootte jo täällä jätkät!
Niin ja Peki-Ali on menossa Itävallassa..
Nooh, tästä on hyvä lähteä lorauttamaan vihdoinkin koneesta öljyt ulos ja jos sitä vähän puunais. Pahimpaan tuskaan vois ottaa hörpyn vaikka siitä öljystä...
Mutta ei kait siinä, huomenna ootte jo täällä jätkät!
Niin ja Peki-Ali on menossa Itävallassa..
torstai 16. heinäkuuta 2009
Nyt on semmoinen olo niinkuin olis tehny jotain
Puol yhdeltätoista oli superi kasassa uusilla jarruilla varustettuina. Muuten meni hyvin mutta yhdet putket meni väärinpäin ja takajarrut rupee jarruttaan ennen etujarruja....... Noooo, kyllä se sillainkin pysähtyy. Olishan tuo pitänyt muistaa ulkoa että kumminpäin ne meni mutta pitää olla ihan hiljaa tästä mokasta eikä varsikaan pidä mennä mihinkään intternettiin huuteleen aiheesta. .
Onneks huomenna saa nukkua pidempään kun tampereen puhelin tulee asentamaan valokaapelia klo 9.00. Nopeus muuttuu 3mb->100mb ja hinta 27e->20e. I think it wus an NO BRAINER deal.
Onneks huomenna saa nukkua pidempään kun tampereen puhelin tulee asentamaan valokaapelia klo 9.00. Nopeus muuttuu 3mb->100mb ja hinta 27e->20e. I think it wus an NO BRAINER deal.
Vaihdetaan Ford Ka Citroen 2CV:hen
Otsikkokin sen jo kertoo... ajoin Konstan superilla. ai että mikä ajamisen tuntuma. Fordin rattiin hypätessä kaikki oli löysää ja tunnotonta paitsi se kova alusta joka heilu ja pomppi epämukavasti. Teette pojat musta vielä kulkimen verran köyhemmän jonain päivänä!!
keskiviikko 15. heinäkuuta 2009
Sinne män!
Tekstari kertoo notta PA oli hurauttanu öylö Tallinnasta Riigaan. Kummallisia ikiliikkujia nuo hippimasiinat :P
Töissä pitäis vielä käydä, mutta yhtään ei kiinnostais enää. Tämä työpäivä alkaa lääkärissä käynnillä kun on metallilastu silmässä viidettä päivää ja hoitaja ei sitä eilen saannut kaavittua. Silmä verestää kuin pilvenpolttajalla konsanaan ja vituttaa ihan snadisti...joo ja kyllä, käytin suojalaseja!. Reissuun lähdetään vaikka yhdellä silmällä.
Nyt vaihtamaan rahaa, ettei ne latvian rosmot vie mun viimeisiä lateja erectustronilta.
Töissä pitäis vielä käydä, mutta yhtään ei kiinnostais enää. Tämä työpäivä alkaa lääkärissä käynnillä kun on metallilastu silmässä viidettä päivää ja hoitaja ei sitä eilen saannut kaavittua. Silmä verestää kuin pilvenpolttajalla konsanaan ja vituttaa ihan snadisti...joo ja kyllä, käytin suojalaseja!. Reissuun lähdetään vaikka yhdellä silmällä.
Nyt vaihtamaan rahaa, ettei ne latvian rosmot vie mun viimeisiä lateja erectustronilta.
Jopas jopas
Kylläpä tänne tekstiä syntyy, pitää kai minunkin jotain julkaista. Tänään taas melkein yhdeksään asti töiden päälle hommissa, sama kuin eilen. Eilen kylläkin oli Essin Xantia laiton alla katsastusta varten, mutta tänään pääsi varustelemaan mustiaista. Radio ja tupakinsytytin heilahti paikoilleen, enää puuttuu jarrut! Ja lisää äänieristystä tai tuo radion laittaminen oli aika turha homma; yli 80 vauhdeissa musaa ei juuri erota muun pauhun alta. Mira uhosi varaavansa matkan juuri tasan nyt kun tätä kirjoitan. Lähtö maanantaina klo 7.30 länsisatamasta. Mitähän sitten keksii kun laiva kolme tuntia sen jälkeen rantautuu? Julmaa huvia tallinnassa.
Edit
Kantsii muuten tarkistaa tuo julkaisuaika, tää arpoo näköjään aika puutaheinää ajaksi jossei sitä aseta käsin. Tapahtuu siis klikkaamalla julkaisuasetukset nappia tekstieditorin alla.....
Edit
Kantsii muuten tarkistaa tuo julkaisuaika, tää arpoo näköjään aika puutaheinää ajaksi jossei sitä aseta käsin. Tapahtuu siis klikkaamalla julkaisuasetukset nappia tekstieditorin alla.....
tiistai 14. heinäkuuta 2009
kuumottaa, kuumottaa . . .
lähtö lähenee ja sitä on kyllä jo odotettu! pari vuotta sitten Ruotsin kokouksen paluumatkalla oli jo fiilis että Tsekkiin on päästävä seuraavaan kokoukseen - ja nyt sinne ollaan sit lähdössä. Alle viikko enää... Ennen reissua olisi vielä tiedossa pienehkö "superi-ajokoulu" ja huolellinen matkamusiikki kokoelman luonti. Sitikalla ajamisessa/kyydissä istumisessa on kyllä se aivan oma tunnelmansa mitä ei muualta löydy ja nyt sitä on tiedossa kolmisen viikkoa putkeen ja vieläpä aivan jossain muualla kuin Suomen kamaralla. oujee!! Nyt sit deckien ääreen väsäileen vähän Summer Funk mixtapeja niin on sit reissussa chilliä kuunneltavaa . . .
PhaooowWWww!!
PhaooowWWww!!
Yksi yli meren
Jeps jeps, sinne lähti vihreä lapsi kohti olutmaata Aussigeorge puikoissa. Toivottavasti tulee samassa kunnossa takaisinkin...
Mutta palataanpa vuorokausi taaksepäin niin näette mitä tämä sairaus pahimmillaan on: Maanantai aamuna klo 8.15 katsastettu ja vakuutettu käsin AKEn järjestelmän ollessa nurin. Siitä sitten ajo Espooseen minä vihreällä ja Mira punaisella paholaisella. "Polliisista päivää" sattui vielä kohdalleni, kun kehä 2:lla rantojenmiesten taksi ilmaantui peiliin keikkumaan. Voin kertoa, että kuumottavat fiilikset on pinnassa kun siniset valot pärähtävät pyörimään. No, eihän siinä mitään hätää ollut kun pamppumies luki käsin kirjoitetun katsastaja-neidin lippusen lappusen, matka jatkui.
Mutta tätä 24h aiemmin näytti vielä tältä:
Joo-o sunnuntai aamuna kiskottiin Masan kanssa vielä kone irti, että sain kevyet 180tkm ajetun kytkinlevyn vaihdettua... oli valmista kauraa, voin kertoa. Mutta klo. 00.00 näyttikin jo ihan hyvältä:
Tai hyvältä ja hyvältä, ainakaan ei ole enää käden mentäviä reikiä missään :D 20 vuotta vaatii veronsa. Loppu hyvin, kaikki hyvin, toivottavasti...
Mutta palataanpa vuorokausi taaksepäin niin näette mitä tämä sairaus pahimmillaan on: Maanantai aamuna klo 8.15 katsastettu ja vakuutettu käsin AKEn järjestelmän ollessa nurin. Siitä sitten ajo Espooseen minä vihreällä ja Mira punaisella paholaisella. "Polliisista päivää" sattui vielä kohdalleni, kun kehä 2:lla rantojenmiesten taksi ilmaantui peiliin keikkumaan. Voin kertoa, että kuumottavat fiilikset on pinnassa kun siniset valot pärähtävät pyörimään. No, eihän siinä mitään hätää ollut kun pamppumies luki käsin kirjoitetun katsastaja-neidin lippusen lappusen, matka jatkui.
Mutta tätä 24h aiemmin näytti vielä tältä:
Joo-o sunnuntai aamuna kiskottiin Masan kanssa vielä kone irti, että sain kevyet 180tkm ajetun kytkinlevyn vaihdettua... oli valmista kauraa, voin kertoa. Mutta klo. 00.00 näyttikin jo ihan hyvältä:
Tai hyvältä ja hyvältä, ainakaan ei ole enää käden mentäviä reikiä missään :D 20 vuotta vaatii veronsa. Loppu hyvin, kaikki hyvin, toivottavasti...
lauantai 11. heinäkuuta 2009
Paja kuumana ja täynnä apureita
Sinne sitä vierähti taas 12h lauantaipäivästä ja tuottihan se jotain tulostakin onneksi. PA:ssa uudet ovet paikallaan kuten myös takalokasuojat. Mira liimaili verhoiluja ja putsaili ikkunoita, Masa maalaili ja lakkaili ovien tilpehöörejä. Isukki kävi säännöllisesti jakamassa kevyttä kenttävittuilua "joo kyllä tää jouluna on valmis".... Päivän takaisku oli kun Miralla meni käsi läpi katosta, jotenkin se tuo synteettinen suolapaska ja aurinko syö katon hauraaksi 10 vuodessa...kohtuutonta?
Tiinan mittarin tilanteen rohkenin tarkistaa ja ikäväkseni sain huomata, että olen pääsiäisen jälkeen ajanut 6700km... Huomenna voisi yrittää vaihtaa ne öljyt vihdoin. Nyt nukkumaan, että jaksaa taas raataa.
Tiinan mittarin tilanteen rohkenin tarkistaa ja ikäväkseni sain huomata, että olen pääsiäisen jälkeen ajanut 6700km... Huomenna voisi yrittää vaihtaa ne öljyt vihdoin. Nyt nukkumaan, että jaksaa taas raataa.
perjantai 10. heinäkuuta 2009
Valmista jo!?
Hianosti menee valmistelut, PA eli tuttavallisemmin Peki-Ali on vielä reippaasti kesken ja Aussi Georgella ja Pubbella olisi jo kovat menohalut tulevana maanantaina... Katsastus on varattu klo. 8.15. Ei siinä vielä mitään, mutta AKEn tietojärjestelmä on kaatuneena toista päivää ja en saanut eilen enkä tänään Peki-Alia seisontavakuutuksesta liikenteeseen! Viimeisin tiedote, että maanantaina klo 12 on tietojärjestelmä jälleen ylhäällä! Saas nährä kui käy.
Tiinaan en ole tehnyt mitään (kesäkuun alun jälkeen) ja toki perushuoltoja, kuten öljynvaihto olisi syytä tsekkailla ennen reilun 4000km matkaa? Pääsiäisen jälkeen olen ajanut useamman tuhannen kilometriä, joten eiköhän se toimi kiltisti? :D
Tiinaan en ole tehnyt mitään (kesäkuun alun jälkeen) ja toki perushuoltoja, kuten öljynvaihto olisi syytä tsekkailla ennen reilun 4000km matkaa? Pääsiäisen jälkeen olen ajanut useamman tuhannen kilometriä, joten eiköhän se toimi kiltisti? :D
Tästä se lähtee!
Eli eli joo. Pistin blogin pystyyn että reissuun osallistuvat voisivat kertoa fiiliksistään mahdollisuuksien mukaan myös reissun aikana. Reissuun on lähdössä allekirjoittanut apukartturinaan Otto "Masa" Järvinen ja velipoika Taavi omalla kulkimellaan tyttöystävänsä Miran kanssa. Mahdollisesti mukaan on lähdössä myös joku masan kaveri joka lentäisi tsekeistä takaisin.
Kyseessä on siis reissu joka alkaa 20.7 lauttamatkalla viroon ja siitä sopivasti mutkitellen via balticaa pitkin kohti tsekkiä jossa järjestetään rättisitikoiden maailmankokous. http://www.2cv2009.cz/index_en.html
Näissä reissuissa on tullut pyörittyä vuodesta -89 lähtien, aina hyvä tekosyy lähteä pyörimään ympäri eurooppaa.
Minä lähden kuvan mustalla rysällä joka on vuosimallin 1971 Citroen 2cv "super". Taavin kuljin on vuosimallin -68 Citroen Dyane.
Mustaan on vaihdettu nelisylinterinen kone ja se liikkuu enemmän kuin tarpeeksi, punaisessa on kaksisylinterinen niinkuin pitääkin. Matkan päällä yritämme päivittää blogia mahdollisuuksien mukaan wlan hotspoteista käyttäen kirjoittamiseen Asus 901 miniläppäriä. Tämä läppäri tulee varmasti saamaan kiitosta osakseen näppäimistön takia, mutta yrittäkää kestää arvon kirjoittajat: kolme viikkoa aikaa totutella!
Kyseessä on siis reissu joka alkaa 20.7 lauttamatkalla viroon ja siitä sopivasti mutkitellen via balticaa pitkin kohti tsekkiä jossa järjestetään rättisitikoiden maailmankokous. http://www.2cv2009.cz/index_en.html
Näissä reissuissa on tullut pyörittyä vuodesta -89 lähtien, aina hyvä tekosyy lähteä pyörimään ympäri eurooppaa.
Minä lähden kuvan mustalla rysällä joka on vuosimallin 1971 Citroen 2cv "super". Taavin kuljin on vuosimallin -68 Citroen Dyane.
Mustaan on vaihdettu nelisylinterinen kone ja se liikkuu enemmän kuin tarpeeksi, punaisessa on kaksisylinterinen niinkuin pitääkin. Matkan päällä yritämme päivittää blogia mahdollisuuksien mukaan wlan hotspoteista käyttäen kirjoittamiseen Asus 901 miniläppäriä. Tämä läppäri tulee varmasti saamaan kiitosta osakseen näppäimistön takia, mutta yrittäkää kestää arvon kirjoittajat: kolme viikkoa aikaa totutella!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)