Konsta 22.7

Eilen tiistaina jumitimme aika pitkään kämppärillä ja lähdimme liikkeelle vasta yhden aikaan. Sitten köröttelimme ilman ihmeempiä selkkauksia liettuan läpi ja saavuimme puolaan. Mielikuvani puolasta olivat varsin negatiivisia muistikuvien perusteella, mutta aika pian ne hälvenivät osittain. Ohittelu ei muuttunut sen tyhmemmäksi mihin oli jo latviassa ja liettuassa tottunut. Tietkin olivat varsin hyvässä kunnossa ja huonoimmillaankin parempia mitä huonot tiet liettuassa. Löysimme varsin helposti maanantaihin verrattuna kämppärin ja se maksoi n. 4,3e per nuppi. Latvian maksoi n. 8e.

Keskiviikkona heräsimme ajoissa, ennen yhdeksää, ja lähdimme matkaan kymmenen jälkeen määränpäänä Varsova. Ajan kulumiseksi oli hauska harrastaa bongailua, hieman erilaista bongailua kylläkin mitä Mira oli harrastanut. Pojat (enhän minä) bongailivat alan ammattilaisia tien varresta ja saivat niistä pari hyvää kuvaakin. Erikoista sinänsä että nämä ammattilaiset olivat 80km päässä Varsovasta keskellä ei mitään.
N. 20km ennen Varsovaa liikenne muuttui enemmän sellaiseksi kuin olin odottanut. Aivan järjettömiä ohituksia ja kaistanvaihtoja. Lisäjännitystä toi kuorman tippuminen kuorma-autosta moottoritiellä edessäni. Pysyy matkustajatkin hereillä kun lähtee satasessa hakemaan vasenta kaistaa äkkiä ettei törmää isoon lasivillapakkaukseen.

Pääsimme hengissä perille ja Tomppa sai ohjata lähimpään parkkihalliin joka oli varsin hienossa busineskorttelissa. Sieltä suuntasimme nälkäisinä palloilemaan ympäri kaupunkia ja etsimään ravintolaa. Sellainen löytyikin ja söin siellä kanan rintaa sisilialaisessa kastikkeessa, extrana tomaattisuikaleita sipulirenkaiden kanssa, jack danielsiä ja fantaa järkyttävään riistohintaan (~8e).

Tästä ateriasta voimistuneina päätimme ottaa hostellin kaupungista. Masa ohjasti vanhana Varsovan kävijänä meidät sellaiselle ja 12e per nuppi yöstä katon alla ei tuntunut pahalta meille pullasorsasukupolven edustajille. Suihkuttelujen jälkeen suuntasimme takaisin kaupungille viettämään iltaa. Löysimme paikan joka muistutti lähinnä härmän Amarilloa ja sieltä saikin pilkkahintaan iltapalaa ja etanolimausteisia juomia. Siellä tuli todettua ääneen että nyt heitetään ne trangiat menemään, näinhän sitä lomaa pitää viettää!