Konsta 23.7

Edellisenä yönä tullut kurkkukipu oli pahentunut yön aikana hieman. Vähän strepsilsiä naamaan ja menoksi kymmenen aikaan paikallista. Aamupala läheisessä hyväntasoisessa kahvilassa kustansi n. 8e kun herkutteli hyvän leivän, vastapuristetun appelsiinimehun, kahvin ja herkullisen kakkupalan verran. Suhteellisen kallista mutta ehdottomasti sen väärtiä. Siitä lähdimme palloilemaan keskustaan ja otimme taksin vanhaan kaupunkiin. Siellä ei turistina erottunut joukosta. Aikamme pyörittyämme flunssainen Taavi ilmoitti että nyt hänen on mentävä lepäämään taikka taju lähtee. Sikaflunssa vaatii veronsa ja Taavi otti taksin takaisin sinne aamuiseen kahvilaan jossa voisi viileässä lepuutella. Lämpöä alkoi olla kolmisenkymmentä varjossa joten varsin ymmärrettävää.


Me muut jäimme vielä kiertelemään ja pojat&Mira kiertelivät kaupoilla. Minua eivät kaupat niin kiinnostaneet joten minulle jäi aikaa pohtia paikallista pariutumiskulttuuria. Ilmeisesti täällä on miehistä niin pahasti pulaa että naiset ottavat itsestään kuvia vähissä vaatteissa ja laittavat niihin numeronsa ja sitten kiinnittävät näitä lappusia jokaiseen parkkeerattuun autoon. Tuntuuhan tuo vähän erikoiselta mutta mitäpä sitä tuomitsemaan, maassa maan tavalla. Lisäksi maan mainoskuvat näyttävät varsin pornahtavilta näin härmäläisen silmissä.

Ostosten jälkeen päräytimme taksilla (n.2,10e) takaisin parkkihallille ja lähdimme etenemään kohti Krakovaa. Muutaman kerran meinasi itku tulla silmään, mutta vieläkään en päässyt kokemaan muistojeni mukaista liikennettä, eli sellaista missä kaikki ajavat ladoillaan yhtäaikaa keskelle risteystä, soittavat torviaan ja huutavat puoliksi ikkunasta ulkona. Autokanta on uusiutunut sitten vuoden -97 n. 30 vuoden verran ja sankka savusumu lähtenyt kaupungin yltä sen myötä. Noo, jännittäviä tilanteita riitti kyllä enemmän kuin tarpeeksi, ja riittää kokoajan kun istun taas tässä pelkääjän paikalla Masan hoitaessa kuskin hommia.