Takki tyhjänä

Sieltähän se toinenkin reissukuljin palasi 6100km mittarissa ehjänä kotiin. Tämän jälkeen pakkasin kamani ja pakenin pohjois-karjalaan. Tai jos ihan tarkkoja ollaan ni keski-suomalaiseen jokilaaksoon kuluttamaan viimeiset kolme lomaviikkoani. Jaa-a mitähän tällä kaikella ajalla tekisikään?

Kiitos ja kumarrus kaikille reissussa olleille, mä meen tästä keittään nakkisoppaa niistä kaikista otsanakeista.

Koma oti kallan kullis.

Joopas! Eli kotona ollaan. Vajaa 5000km tuli minun kulkurin mittariin lisää taivalta. Ainut tekninen murhe oli takarenkaan yhtä viallinen sielu kuin minun, eli pikkuisen vinossa... Päästi muistaakseni ilmat pihalle puolassa ajellessa, mutta ei hätää, akkukäyttöinen kompressori ja Miran pinsetit hoitivat homman kotiin. Se PA-kuljin ei ollut vieläkään kotipihassa, kun tänään saavuimme, joten tilanne on sen osalta hieman epäselvä.. Siinä oli 5000km taulussa jo Mostissa, eteläisin vierailupiste Italia!

Jaa mitä reissusta jäi käteen? Känsät. Ajoin meistä viidestä eniten ja varsinkin Puolan viimeiset tiet raastivat kestokykyäni ratin pyörityksestä lähtien... Nyt kun näitä kotinurkkia taas tuijottelee niin voisi varata heti maanantaina lataamopaikan Pitkäniemestä. Siispä hauskaa riitti, vaikka välillä meinas tulla ruamaakin. Kotona oli niin iso pino laskuja odottamassa, että ainakaan rahaa tästä reissusta ei käteen jäänyt. Hyksissä näytetty silmäkin pysyi päässä koko matkan, joten sen osilta ollaan kuivilla. Silmästä puheenollen HYKSIN lähettämässä diagnoosilapussa luki, että "Perusterve mies". Kuinkahan sairaita miehet noin yleisesti ottaen on, jos minä olen terve? Ainiin, se lääkäri ei tehnyt mielenterveysarviota...

Päätän raporttini täältä tähän. Teen loppuanalyysit myöhemmin (jos jaksan) ja kuviakin saattaa tippua lisää.

Konsta 7.8

Kyllä se olo siitä onneksi helpotti pikkuhiljaa torstaiksi. Ajoa olikin koko päiväksi tiedossa joten parempi niin. Onneksi ihmiset olivat todella iloisia nähdessään meidät takaisin puolan maaperällä. Puolalaiset tulivat viereiselle kaistalle ihmettelemään ja kannustamaan näyttämällä peukaloa ylöspäin. Viimeistään silloin tiesimme tekevämme jotain oikein kun katuhuora nyökytteli hyväksyvästi ja näytti peukkua.

Kun oli enää 200km matkaa jäljellä ehdin jo pelästyä että nyt tuli teknisiä murheita mutta onneksi se oli väärä hälytys. Matka jatkui pikaisen tarkistuksen jälkeen ja menimme sataman lähelle Gdyniaan kämppärille. Perjantaina oli enää aamulla 10km rykäisy laivan kyytiin ja täällä sitä on röhnätty koko päivä. Varsin asiallinen Finnlinesin paatti hintaansa (100e/nuppi) nähden. Hytit paremmat mitä perushytit suomenlahden porauslautoilla, telkkarit ja kaikki löytyy. Vaikeinta on pitää mölyt mahassa kun kolme viikkoa on saanut laukoa kaikki aivopierut ja piruilut ihan rauhassa ihmisten keskellä.

Huomenna kun rykäisee Tampereelle viimeiset kilometrit niitä tuhansia metrejä on kertynyt reissussa mittariin hieman alle 5000. Bensaan meni rahaa n. 160e per nuppi. Varsin halvaksi tuli reissu kestoonsa nähden kun vertaa viikon-pari pakettilomien hintoihin. Nähtyä tuli paljon ja hauskoja hetkiä riitti. Pitihän sitä kontrastiksi saada vähän ripuloituakin, mutta kyllä nyt pienet asiat tuottavat paljon iloa. Esim. kuiva pieru ja syöminen. Haa haa hauskaa on kyllä se että alkureissun laskin leikkiä ripulista: "kyllähän sitä nyt kerran reissussa pitää ripuli sairast-aa..."

Saas nährä onko suomessa jo syksy..

Vajukki ja kuoppaan kuseva nainen

Siinä päivän erikoisuudet, enkä puhu itsestäni tahi Mirasta. Juupas, Saksan pahin turistirysä on nyt nähty ja koettu. Kovassa muutoksessa ja vanhaa on vain siellä täällä. Aatu-sedän vainojen uhrit oli saannu iiiison kiviröykkiön muistoks ja siitä noin 50m oli vielä erikseen homppeleiden muistomerkki, jolla masanderi poseeraa. Opastaulussa kerrottiin, että lesbostelu oli pahempi synti kuin homostelu Aatu-sedän saksassa...intresting... Juu ja mitähän vielä, noh, päivä oli kuuma ja niitä turistiryppäitä oli enemmän kuin sieniä sateella ja siihen päälle vielä turistipuodit. Niin joo ja itse berberiliiniin menimme siis junalla, koska alueelle ei nykyisin saa mennä vuotta -93 vanhemmalla autolla. Huvittavaa tässä oli se, että alueella sai kuitenkin vuokrata itä-saksan helmen, eli Trabantin, ja kierrellä sillä kaupunkia miten huvittaa... Ja sinne kotinurkkien mattinäsäviisaille tiedoksi, että ei, niihin traboihin ei oltu vaihdettu uusia katalysaattorikoneita vaan kakstahtibensa haisi ja ruohonleikkurit pöris konepellin alle..

Ny pitäis koisaa toinen yö samalla kämppärillä ja luojan kiitos reissun siisteimmät paskahuussit ja suihkut.. Sit siitä huomenna 500km lähemmäs rantaa, mutta polakkien maahan jälleen ja sieltä botskilla Supisuomeen. Tässä vielä perinteiset turistiposekuvat mm. Masanderi heterona Mainzissa, Masanderi monumentilla suuntautumistaan etsimässä ja masanderi....kato itte ja mieti vähän näitä juttuja!

Ripulipaska macht frei

Fiilis on mitä raikkain kun maanantaista lähtien kaikki ulostaminen on ollut erittäin nestemäistä, runsasta ja kivuliasta. Tänään kävin lääkärissä ja sain jotain palauttavaa troppia. Ei pitäisi olla mitään vakavaa ja nyt ei ole irronnut mitään enää 12 tuntiin. Hyvä niin.

Alkoi kyllä vituttamaan niin rankasti olla lomalla kipeänä että harkitsin pariin otteeseen reissun keskeyttämistä ja lentämistä suomeen. Jäi berliinit näkemättä kun makailin koko päivän saunalämpöisessä teltassa.

Semmoista paskaa tällä kertaa, ehkä se tästä.

Hojo hojo

Terveisiä täältä paskananalysoijien maasta! (Jokainen saksassa vessassa käynyt tietää mitä tällä tarkoitan...) Vedetäänpä paskan analysoinnista aasinsilta toiseen paskaan, nimittäin kokouksen loppuun: Jokainen asioista yhtään perillä oleva tietää, että Suomi haki 20. maailmankokouksen järjestämistä kirjurinluotoon poriin 2013 ja tuolla tsekeissä siitä äänestettiin. Äänestystulosta odotimme kolme tuntia katsomossa ohjelman ollessa tuon verran myöhässä. Ennen tuloksia katsoimme reilun tunnin ruotsin kokouksesta tuttua feikki-elvistä ja itsenäisyyspäivää juhlivia sveitsiläisiä, jotka paukuttelivat ilotulitteitaan välittömässä läheisyydessä... joten tosi kiva tunnelma oli..eli ei oikeesti ollu. No mutta, turpaan tuli että pätkähti. Suomi ei ainoastaan hävinnyt espanjalle vaan myös puolalle! Espanjalaisten mainostempaus oli taikatemput ja puolalaisten rasittava pelle ja vielä ärsyttävämpi biisi siinä taustalla.. Saa nähdä miten espanjalaiset hoitavat kokouksen yleisjärjestelyt, paskahuusseja tuskin taiotaan samaan tapaan kuin mainostaessa. Leiriin palatessa tunnelma oli sellainen kuin tuossa tulishow-kuvassa, eli ois voinnu sätkän tuikata tuleen ja rueta harrastaan renoo kangoja, niissä kun tunnetusti harrastamista riittää.

No mutta, leiri saatiin läjään ja nokka kohti reininlaaksoa. Kevyet reilut 500km autobaanaa paahteessa ja muutama saksalainen STAU, joten illalla uni maittoi SISÄTILOISSA!

Tänään maanantaina kävimme Mainzissa shoppaamassa ja syömässä, ja äitille ja isille sellaisia terveisiä, että päivän kohokohta oli kun Konsta kysyi tietä! Siis aivan yks kaks yllättäen ohi menneeltä mieheltä ja vielä hienosti saksankielellä ilmoille päräyttäen! Oikein joutui silmiä hieraisemaan.. Mutta halvempaa se vaan on täälläkin kuin suomessa, viis henkeä reilut ruoat, jälkkärit ja muutama naukku = 80e yhteensä..

Ennen tänne saksaan pääsyä rupes jo tuleen räntää ikävä kun oli niin monta päivää reilua 35 astetta aivan pilvettömältä taivaalta, mutta nyt onneks yläkerran kärryherra on kusassu yöllä ilmaa raikkaammaks.

Konstan kans poikettiin Autoklinik Rosenstockilla moikkaamassa sen vanhoja työkaiffareita ja tarttuipa mukaani seuraavan lapseni pers-suoja ja muutama muu kiva osanen.

Että semmottii, nyt pitäis ähtää ruokaa napaan ja sen jälkeen lähdemme koeponnistamaan Anken ja Andreaksen suomalaisen saunan...aaah, muutaman hikisen viikon jälkeen sen on tehtävä hyvää. Taidanpa jättää muutaman kikkarakarvan jemmaan sinne, kun ovat nuo sakut niin tarkkoja hygieniatiloistaan...noo vitsi vitsi ;)

Konsta 1.8

Tänään oli hikinen päivä, siis ihan kirjaimellisesti. Lähdimme Taavin ja Miran kanssa Prahaan käymään päiväksi. Lämpöä tuli pilvettömältä taivaalta heti aamusta lähtien ja puolenpäivän aikoihin sitä oli jo neljättä kymmenettä astetta. Auto parkkihalliin ja jalkauduimme kaduille. Kävimme hienolla kukkulalla johon on haudattu jotain Tsekin kunkkuja sun muita tärkeitä runkkuja. Sitten taas kävelimme hieman läkähdyttävässä helteessä ja menimme ravintolaan syömään. Varsin hyvän ja kohtuuhintaisen aterian jälkeen löysimme vihdoinkin todellisille turistirysille. Aivan järkyttävästi turisteja höystettynä härmällä lähes jokaisella nurkalla takasivat ahdistavan olon. Käveltyä tuli n. 15km.

No mutta onhan se varsin hieno kaupunki, tekivät Tsekit fiksusti kun ymmärsivät liittyä suosiolla herrarodun käskynvallan alle.



















On kyllä varsin lomautunut olo kun ei ole koko viikkoon tehnyt tätä päivää lukuunottamatta mitään muuta kuin syönyt, nukkunut, istunut ja välillä dokannut.
Nyt on käsillä viimeinen ilta kokouspaikalla. Huomenna siirrymme 500km länteen rheininlaakson maisemiin vanhalle työpaikalleni tuttujen luokse yöpymään pariksi yöksi.