Kyllä se olo siitä onneksi helpotti pikkuhiljaa torstaiksi. Ajoa olikin koko päiväksi tiedossa joten parempi niin. Onneksi ihmiset olivat todella iloisia nähdessään meidät takaisin puolan maaperällä. Puolalaiset tulivat viereiselle kaistalle ihmettelemään ja kannustamaan näyttämällä peukaloa ylöspäin. Viimeistään silloin tiesimme tekevämme jotain oikein kun katuhuora nyökytteli hyväksyvästi ja näytti peukkua.
Kun oli enää 200km matkaa jäljellä ehdin jo pelästyä että nyt tuli teknisiä murheita mutta onneksi se oli väärä hälytys. Matka jatkui pikaisen tarkistuksen jälkeen ja menimme sataman lähelle Gdyniaan kämppärille. Perjantaina oli enää aamulla 10km rykäisy laivan kyytiin ja täällä sitä on röhnätty koko päivä. Varsin asiallinen Finnlinesin paatti hintaansa (100e/nuppi) nähden. Hytit paremmat mitä perushytit suomenlahden porauslautoilla, telkkarit ja kaikki löytyy. Vaikeinta on pitää mölyt mahassa kun kolme viikkoa on saanut laukoa kaikki aivopierut ja piruilut ihan rauhassa ihmisten keskellä.
Huomenna kun rykäisee Tampereelle viimeiset kilometrit niitä tuhansia metrejä on kertynyt reissussa mittariin hieman alle 5000. Bensaan meni rahaa n. 160e per nuppi. Varsin halvaksi tuli reissu kestoonsa nähden kun vertaa viikon-pari pakettilomien hintoihin. Nähtyä tuli paljon ja hauskoja hetkiä riitti. Pitihän sitä kontrastiksi saada vähän ripuloituakin, mutta kyllä nyt pienet asiat tuottavat paljon iloa. Esim. kuiva pieru ja syöminen. Haa haa hauskaa on kyllä se että alkureissun laskin leikkiä ripulista: "kyllähän sitä nyt kerran reissussa pitää ripuli sairast-aa..."
Saas nährä onko suomessa jo syksy..
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti